“Mutta kun ne olosuhteet”
Suomalaisessa koripallossa olosuhteet ovat vuosikymmenestä toiseen kahvipöytäkeskustelujen kestosuosikki.
“Eihän tässä ladossa voi mitään järjestää.”
“Mutta, kun ne puolapuut ovat niin hirveän rumat.”
“Ei tänne kukaan halua tulla, kun tämä on niin kamalan näköinen.”
“Kyllä peleissämme sitten alkaa käydä väkeä, kun meillä on uusi halli”
Erilaisista olosuhteisiin liittyvistä valitteluista saisi kokonaisen kirjan aikaiseksi.
Älkää ymmärtäkö väärin: olosuhteet ovat urheilun perusta, mutta jos tuote on keskinkertainen, eivät olosuhteet merkitse mitään. Uudesta 20 miljoonan euron hallista voi muodostua enemmänkin taakka kuin helpotus, jos hallissa nähtävä tuote on kehno. Se on vähän niin kuin käärisi kasan sitä itseään kauniiseen paperiin.
Salon Vilppaasta on muodostunut suomikoriksen suunnannäyttäjä
Kiistämätön fakta on, että Korisliigassa on halleja, jotka eivät täytä nykypäivän vaatimuksia. Se ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, etteikö näissä halleissa voisi kehittää tuotetta ja saada yleisöä kiinnostumaan.
Salon Vilppaan tekeminen hivelee silmiä. Seura etenee määrätietoisesti ja kestävästi kohti tavoitteitaan. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä toimivat vuosien 2026–2029 strategia sekä kuluvana keväänä nähty alkushow.
Joku voisi väittää, että Vilppaan on hallinsa ansiosta helpompi kehittää toimintaansa. Salohalli on kieltämättä vanhojen Korisliiga-hallien kruununjalokivi, mutta ei sekään mikään huippumoderni tapahtuma-areena ole. Allekirjoittanut rohkenee väittää, että Vilppaan kohdalla vasta alussa oleva huikea kehitys perustuu ennen kaikkea ajattelutavan muutokseen ja oikeanlaisiin henkilöstösatsauksiin.
Virittämällä tapahtuman ja brändin huippuunsa vanhassa, ehkä jopa terveysviranomaisten hyljeksimässä hallissa, luodaan samalla perusta siirtymiselle moderniin areenaan. On huomattavasti helpompaa siirtyä pelaamaan kalliiseen areenaan, kun yhteisön tuki on jo olemassa eikä sitä tarvitse käsi ojossa kerjätä kustannusten yllättäessä.
Muut maat ajavat meistä yli kehnojen halliensa kanssa
Ei tarvitse mennä kuin suomalaisten usein väheksymään Baltiaan, niin huomaa, että tuote voi olla kunnossa heikoistakin olosuhteista huolimatta. Otteluista löytyy oheisohjelmaa vaikka muille jakaa. Halleissa käy väkeä ja tunnelma on katossa muulloinkin kuin pudotuspeleissä, eivätkä hallit muutamaa Liettuan poikkeusta lukuun ottamatta ole missään nimessä parempia kuin vanhat Korisliiga-hallit.
Olemme jääneet paikoillemme keksimään tekosyitä ja syyttelemään toisiamme huonoista katsojamääristä ja kotimaisten sarjojen vähäisestä kiinnostuksesta. Vaikka suomalaiseen pessimismiin on mukava takertua, ei sillä kuitenkaan nosteta yhdenkään seuran suosiota.
Formula-autokin on vain kasa romua väärissä käsissä.